Faktoja gekoista
Kekot ovat liskolaji. Vaikka gekkoja on noin 1 500 lajia, niillä kaikilla on joitakin yhtäläisyyksiä, kuten hämmästyttävä häntä, yksinkertainen ruokavalio ja karvainen iho.
Koko
Yksi asia, jota niillä ei ole yhteistä, on koko. Gekkoja on monen kokoisia. Pienin gekko (ja pienin lisko) on pikkuruinen kääpiökekko. Se kasvaa 1,6 senttimetrin (1,6 tuuman) mittaiseksi ja painaa noin 120 milligrammaa (0,0042 unssia). Rhacodactylus leachianus leachianus, Uuden-Kaledonian jättiläisgeckon alalaji, on Reptiles Magazinen mukaan yksi maailman suurimmista gekoista. Se voi kasvaa 35,5-43 senttimetrin (14-17 tuumaa) pituiseksi pyrstö mukaan lukien ja painaa 212-279 grammaa.
Elinympäristö
Gekkoja tavataan jokaisella mantereella Etelämannerta lukuun ottamatta, ja ne elävät lähes kaikissa elinympäristöissä, kuten sademetsissä, aavikoilla ja vuoristossa, National Geographicin mukaan.
Elintavat
Suurin osa gekoista on yöeläimiä. Tämä tarkoittaa, että ne ovat hereillä yöllä ja nukkuvat päivällä.
Kylpeminen on gekkoille mielenkiintoinen ei-korea. Geckoilla on iho, jota peittävät sadattuhannet karvamaiset piikit. Nämä piikit vangitsevat ilmaa ja saavat veden kimpoamaan siitä, kertoo Interface, Journal of the Royal Society -lehdessä julkaistu tutkimus.
”Jos olet nähnyt, miten vesipisarat vierivät pois autosta sen vahaamisen jälkeen tai sohvalta, johon on käytetty suojasuihketta, olet nähnyt prosessin tapahtuvan”, sanoo Lin Schwarzkopf, selkärankaisten ekologian professori James Cookin yliopistossa Australiassa ja yksi tutkimuksen tutkijoista. ”Vaha ja suihke tekevät pinnasta hyvin kuoppaisen mikro- ja nanotasolla, ja vesipisarat jäävät pieniksi palleroiksi, jotka vierivät helposti ja irtoavat painovoiman tai jopa lievän tuulen vaikutuksesta.”
Tällaisella sisäänrakennetulla vesipuolustuksella luulisi olevan vaikea päästä puhtaaksi. Kun vesi kuitenkin kimpoaa pois, se vie mukanaan pölyä ja muita iholla olevia epäpuhtauksia. Lisäksi ne puhdistavat kirkkaat silmäluomensa tai silmäluometon silmänsä nopealla kielen nuolemisella.
Ruokavalio
Geekot syövät tyypillisesti hedelmiä, hyönteisiä ja kukkanektaria. Geckon häntään säästyy rasvaa, jota voidaan käyttää myöhemmin, kun ruokaa on niukasti.
Jälkeläiset
Gekkot synnyttävät munimalla. Naaras voi olla raskaana muniensa kanssa vuosia ennen kuin se munii ne. Esimerkiksi harlekiinigeckon raskaus kestää kolmesta neljään vuotta. Kun munat ovat valmiita, gekko munii munansa lehtiin ja kuoreen.
Vastikään syntyneitä poikasia kutsutaan poikasiksi. Jotkut poikaset ovat liskoiksi melko isoja. Esimerkiksi leopardigeckon poikaset voivat olla 3 – 4 tuumaa (8 – 10 cm) pitkiä.
Luokittelu/taksonomia
Tässä on geckojen luokittelu ITIS:n (Integrated Taxonomic Information System) mukaan:
Kingdom: Animalia Subkingdom: Bilateria Infrakingdom: Deuterostomia Phylum: Chordata Subphylum: Vertebrata Infraphylum: Gnathostomata Superclass: Tetrapoda Luokka: Reptilia Järjestys: Squamata Alajärjestys: Gekkota Perheet:
- Carphodactylidae – seitsemän sukua, 28 lajia
- Diplodactylidae – 19 sukua, 117 lajia
- Eublepharidae – kuusi sukua, 30 lajia
- Gekkonidae – 52 sukua, 950 lajia
- Phyllodactylidae – 11 sukua, 117 lajia
- Pygopodidae (tunnetaan myös nimellä läppäjalkaiset liskot, niillä ei ole eturaajoja ja niillä on vain takajalkoja) – seitsemän sukua, 41 lajia
- Sphaerodactylidae – 11 sukua, 203 lajia
Suojelutilanne
Gekkoja luokitellaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) Punaisen listan (International Union for Conservation of Nature, IUCN Red List) mukaan vähiten huolestuttavista vaarantuneisiin (least concern) ja vaarantuneisiin (endangered) lajeihin. Esimerkiksi Bavayia goroensis on uhanalainen. Sitä esiintyy vain kahdessa paikassa Uudessa-Kaledoniassa, joka on Etelä-Tyynellämerellä sijaitseva saaristo, ja sen populaatio pienenee, kun kaivostoiminnan laajeneminen vähentää sen elinympäristöä.
Toinen esimerkki on Bavayia ornata. Sitäkin esiintyy vain kahdessa paikassa Uudessa-Kaledoniassa, mutta ei ole tiedossa tietoja siitä, kuinka paljon sitä on jäljellä tai onko kanta kasvussa. Myös sen elinympäristö kutistuu kaivostoiminnan ja maanviljelyn vuoksi.
Muita faktoja
Gekkoilla on pyrstössään pisteviivoja, joiden avulla ne voivat napsahtaa nopeasti irti, jos peto tarttuu niihin. Sen jälkeen ne kasvattavat häntänsä uudelleen.
Näillä liskoilla on tahmeat jalat, joiden avulla ne pystyvät kiipeämään liukkailla pinnoilla. Niiden varpaissa on mikroskooppisia karvoja, joita kutsutaan setaeiksi ja jotka antavat niille tämän tahmean kyvyn.
Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan gekko kääntää häntänsä oikeaan kulmaan pudotessaan, jotta se voi laskeutua jaloilleen. Tämä temppu kestää 100 millisekuntia.
Gekko on ollut Geico-vakuutusyhtiön maskotti vuodesta 1999. Geicon mukaan ajatus gekosta sai alkunsa yhtiön nimen virheellisestä ääntämisestä. Vaikka yhtiö ei kerro, mikä gekkolaji maskotti on, Reptiles-lehden mukaan se näyttää olevan mallinnettu Phelsuma-suvun lajin mukaan ja on luultavasti jättiläispäiväkekko (Phelsuma madagascariensis grandis).