Muutaman viikon ajan Colorado-joki saavutti valtameren. Tapahtuuko se uudelleen?
Vuonna 2014 Colorado-joki teki jotain, mitä se ei ollut tehnyt vuosikymmeniin. Muutaman lyhyen viikon ajan tuona keväänä ylikorjattu ja ylimitoitettu joki saavutti Tyynen valtameren.
Sen sijaan, että joen viimeisetkin vesimäärät olisi ohjattu maatalouspelloille, Colorado-joen viimeinen pato Meksikon rajalla avautui, ja vesi tulvi lähes 100 mailia kuivaa jokiuomaa. Sitä kutsuttiin pulssivirtaukseksi, jonka tarkoituksena oli jäljitellä kevättulvaa.
Vuonna 2010 Pohjois-Meksikossa tapahtunut maanjäristys käynnisti suuren muutoksen siinä, miten ihmiset ajattelevat Colorado-joen alimmista uomista. Järistys tuhosi kastelukanavia, jolloin maanviljelijät eivät pystyneet käyttämään kaikkea vettä. Hätäsopimuksen seurauksena Meksiko alkoi varastoida osuuttaan yhdysvaltalaisiin säiliöihin. Toisen kansainvälisen sopimuksen jälkeen meksikolaiset ja yhdysvaltalaiset virkamiehet päättivät, että kokeeksi ylijäämäveden pitäisi tilapäisesti virrata joen kuivimpiin osiin.
Veden elinvoimainen vaikutus levisi joen rantojen ulkopuolelle. Lapset, jotka eivät olleet koskaan nähneet sitä luonnollisessa uomassaan, roiskivat ja leikkivät. Spontaanit festivaalit heräsivät henkiin. Linnut palasivat, ja puut ja suot vihersivät.
Mutta hetki oli ohimenevä. Muutamassa kuukaudessa suurin osa suistosta oli jälleen kuiva.
Kuvan luotto: U.S. Geological Survey Archive
Yllä: Päiviä ennen vuoden 2014 pulssivirtausta Colorado-joki Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla (ylhäällä) oli kuiva ja hiekkainen. Yhdeksän päivää myöhemmin Morelosin padon portit avautuivat, ja vesi virtasi jälleen kanavaan (alhaalla), 20. maaliskuuta 2014.
Pulssivirtaus toi silmiinpistävän visuaalisen muistutuksen siitä, mitä tapahtuu, kun vettä poistetaan ja palautetaan sitten takaisin sen luonnolliseen kanavaan. Tapahtuman jälkeen Colorado-joesta huolestuneet ihmiset – kuten Glenn Patterson Estes Parkista – ovat kysyneet, tuleeko pulssivirtausta enää koskaan tapahtumaan.
RELATED: Coloradojoen suisto alkaa palata kuolleista
”Vuonna 2014 Coloradojoen pulssivirtaus saavutti meren”, Patterson kirjoitti. ”Näemmekö todennäköisesti lisää tällaisia pulssivirtauksia, ja ehkä useammin tai pidemmän aikaa?”
Pattersonin kysymyksen ajoitus on täydellinen. Joen suiston tutkijat ja ympäristönsuojelijat pyrkivät nyt selvittämään, voisiko Pulse Flow 2.0 toteutua, ja jos voisi, miltä se voisi näyttää.
”Pulse Flow oli vuonna 2014”, sanoi Francisco Zamora, Tucsonissa sijaitsevan Sonoran Instituten Coloradojoen suistoalueen ohjelman johtaja. ”Olemme nyt neljä vuotta sen jälkeen, ja yhteisö yrittää löytää keinoja ennallistaa osan jokea siellä sen vuoksi, mitä he kokivat pulssivirtauksen aikana.”
Zamoralla oli suuri rooli alkuperäisen pulssivirtauksen aikaansaamisessa. Se oli vuosikausia kestäneiden neuvottelujen ja myyntityön tulos, kun hän vakuutti maanviljelijät, joilla oli kuivuudesta kärsiviä peltoja, ja kaupungit, joilla oli hupenevia vesivarastoja, siitä, että ylijäämävesi oli parasta käyttää osana kertaluonteista kokeilua, jolla pyrittiin kohentamaan ympäristöterveyttä joen rappeutuneessa suistossa.
Toinen henkilö, joka koordinoi suiston muuttanutta pulssi-virtausta ja tutki jälkiseuraamuksia, on Kansallisen Audubon-yhdistyksen (National Audubon Society, NACS) Coloradonjoen-ohjelmaan erikoistunut johtaja, Jennifer Pitt. Waltonin perhesäätiö tukee KUNC:n Colorado-joen raportointia ja National Audubon Society -järjestöä.
”ansiosta saimme tietää niin paljon siitä, miten vesi liikkuu tuossa ekosysteemissä, mitä emme voineet tietää, koska tuolla jokiosuudella ei ole ollut säännöllisiä virtaamia vuosikymmeniin”, Pitt sanoi.
Tässä on suurin opetus: Koska suisto on niin kuiva ja pohjavedenpinta niin alhaalla, valtaosa – yli 90 prosenttia – pulssivirtauksesta vain suotautui hiekkaiseen jokiuomaan. Se lisäsi pohjavettä, mutta se ei pysynyt pinnalla tarpeeksi kauan, jotta siitä olisi ollut suurta hyötyä linnuille ja ihmisille.
Kuvan luotto: Sonoran Institute
Yllä: Syyskuussa 2017 allekirjoitetun Yhdysvaltojen ja Meksikon välisen sopimuksen mukaisesti ympäristölle osoitettu vesi kohdennetaan erillisiin kunnostuskohteisiin Colorado-joen suistossa tässä päiväämättömässä kuvassa.
Pulssivirtaama oli noin 105 000 acre-feet vettä. Acre-jalka on vesimäärä, joka tarvitaan täyttämään yksi hehtaari yhden jalan korkeuteen. Yksi hehtaarijalka riittää yleensä kahdelle kotitaloudelle vuodeksi.
Pohjaveden lisääminen ja tämän vuotamisen välttäminen vaatisi huomattavan määrän vettä ja muutoksia maatalouskäytäntöihin suiston läheisyydessä – kuten laajamittaisen siirtymisen vähemmän vettä kuluttaviin viljelykasveihin – jotta pohjavettä voitaisiin lisätä ja välttyä tältä vuotamiselta.
Tämä oivallus on murskannut jotkut toiveet samankokoisesta ja -mittakaavaisesta pulssivirtauksesta lähitulevaisuudessa.
”Sen avulla, mitä olemme oppineet, sovellamme nyt lähestymistapaa vedentoimituksiin, jossa yritämme optimoida kasvillisuuden uusiutumisesta saatavan hyödyn linnuille, jotta linnut pysyisivät tyytyväisinä, ja ihmisille”, Pitt sanoi.
Tämä uusi lähestymistapa on yksi osa Yhdysvaltain ja Yhdysvaltojen välistä yhteistyötä.Meksikon kanssa viime syksynä allekirjoitetusta sopimuksesta, jota kutsutaan pöytäkirjaksi 323. Sen mukaan vettä on käytettävä erityisesti suiston ympäristön ennallistamiseen seuraavien kahdeksan vuoden aikana.
Uuden sopimuksen mukaan Meksiko, Yhdysvallat ja joukko ympäristöryhmiä toimittavat 210 000 hehtaaria vettä jokisuiston kunnostushankkeisiin.
Pitt toimii toisena puheenjohtajana paneelissa, jonka tehtävänä on jakaa vesi. Hän sanoo, että jatkossa ei pidä odottaa simuloituja tulvia samassa mittakaavassa kuin pulssivirtaus. Päästöt ovat hänen mukaansa kohdennetumpia ja ajallisesti hajautetumpia.
”Mutta se ei tarkoita, etteikö kanavan kautta tule virtauksia, jotka ulottuvat mereen”, Pitt sanoi. ”Ne eivät ehkä näytä täsmälleen samalta kuin vuoden 2014 pulssivirtaus. Mutta meillä on uudella minuutilla enemmän vettä käytettävissämme kuin edellisellä minuutilla. Ja olemme innoissamme nähdessämme, mitä voimme tehdä.”
Francisco Zamora on huolissaan suiston jo vuosikymmeniä kestäneestä ympäristön pilaantumisesta. Sen sijaan, että Zamora ja muut ovat tunteneet olevansa häkeltyneitä ympäristön ennallistamisen laajuudesta, jota tarvitaan, jotta jokisuisto saataisiin muistuttamaan entistä itseään ennen kuin yläjuoksulla toteutetut suuret patohankkeet tukahduttivat sen, he ovat päättäneet keskittyä erillisiin kohteisiin, joissa pienellä vesimäärällä voidaan saada paljon aikaan.
Hänen työnsä olisi paljon helpompaa, jos vettä olisi vain enemmän. Se ei vain ole todellisuutta joella, joka toimittaa vettä seitsemään maan kuivimmista osavaltioista.
”Huolimatta vesistöalueen olosuhteista, ilmastosta ja vedensaannista, se, mitä olemme oppineet viimeisten 20 vuoden aikana… se antaa minulle toivoa”, Zamora sanoi.
Kaikkeen tähän kaikkeen kietoutuu kuitenkin sen tunnustaminen, että Colorado-joesta riippuvaiset maat tunnustavat, että ne pystyvät tekemään hyvin vähän yksin. Sekä Yhdysvaltojen että Meksikon on työskenneltävä yhdessä, ja kummankin on luovuttava jostakin, jotta joen kuivin osa voidaan palauttaa ennalleen.
Tämä juttu on tuotettu yhteistyössä Pohjois-Coloradossa sijaitsevan julkisen media-aseman KUNC:n kanssa Walton Family Foundationin taloudellisella tuella.
FEATURED PODCAST
San Diegon uutiset; silloin kun haluat, siellä kun haluat. Saat paikallisia juttuja politiikasta, koulutuksesta, terveydestä, ympäristöstä, rajasta ja muusta. Uudet jaksot ovat valmiina arkiaamuisin. Juontajana Anica Colbert ja tuottajana KPBS, San Diego ja Imperial Countyn NPR- ja PBS-asema.
KPBS Midday Edition on päivittäinen radiouutislehti, joka pitää San Diegon ajan tasalla kaikesta politiikasta taiteeseen.
Katsoaksesi PDF-dokumentteja, lataa Acrobat Reader.