Palautuminen työuupumuksesta
Tarkalleen vuosi sitten istuin yksin toimistoni rappukäytävässä ja itkin.
Vaikkakin tuo ajanjakso elämästäni on hieman hämärtynyt, muistan tuon hetken selvästi. Se oli hetki, jolloin tiesin, että jokin oli syvästi pielessä – että minulla ei ollut enää motivaatiota työhöni ja että asiat olivat karanneet käsistä.
Tunsin itseni epäonnistuneeksi, eikä minulla ollut aavistustakaan, miten korjata asia.
Minulta kesti vuoden toipua burnoutista ja olla valmis kirjoittamaan tämän artikkelin. Olen oppinut paljon viimeisen vuoden aikana – itsestäni, itsearvostuksestani ja arvoistani sekä tasapainoisen elämän rakentamisesta – ja toivon, että joistakin näistä opeista voisi olla hyötyä muille samassa tilanteessa oleville.
Kiinni – tämä tarina on pitkä.
Tasapainon menettäminen
Burnout on ovela varas. Se ruokkii intohimoasi, energiaasi ja innostustasi, vie nämä myönteiset ominaisuutesi ja muuttaa ne uupumukseksi, turhautumiseksi ja itseepäilyksi. Se on paljon enemmän kuin vain huono päivä tai väsymys ja uupumus. Kuten New York Magazinen artikkelissa kuvailtiin, burnout on ”ongelma, joka on sekä fyysinen että eksistentiaalinen, ulkoisten oireiden ja yksityisten turhautumisten epäsiisti kasaantuma.”
Paras löytämäni määritelmä burnoutille on krooninen tila, jossa ei ole synkronoituna yhteen tai useampaan elämän osa-alueeseen.
Ajattele sitä kuin polkupyörällä ajamista. Kun kaikki toimii sujuvasti, työsi, elämäsi ja innostuksesi ovat tasapainossa, ja tunnet itsesi arvostetuksi ja täysin sitoutuneeksi työhösi.
Mutta kun nämä aspektit menevät liian pitkäksi aikaa sekaisin, menetät tasapainosi ja kaadut. Toisin kuin polkupyörällä ajettaessa, burnoutin kohdalla voi kuitenkin olla todella haastavaa nousta ylös, kun olet kerran kaatunut.
Tohtorit Michael P. Leitner ja Christina Maslach ovat työuupumuksen johtavia tutkijoita. He hahmottelevat kirjassaan The Truth About Burnout (Totuus työuupumuksesta) kuusi merkittävää epätasapainotilaa työntekijöiden ja heidän työnsä välillä, jotka usein johtavat työuupumukseen:
- Hallinnan puute. Sinulla ei ole paljon sananvaltaa siihen, mitä työssäsi tapahtuu, tai kontrollin tunnetta heikennetään tai rajoitetaan.
- Arvojen ristiriita. Omien perusarvojesi ja organisaation perusarvojen välillä on ristiriita.
- Riittämätön palkitseminen. Tunnet olevasi alipalkattu, aliarvostettu ja itsestäänselvyytenä pidetty.
- Työn ylikuormitus. Työmääräsi on liian suuri, liian kiireellinen tai liian monimutkainen.
- Epäoikeudenmukaisuus. Organisaatio kohtelee sinua huonosti, johto suosii sinua, ja työtehtävät ja ylennykset tehdään suljettujen ovien takana.
- Yhteisön hajoaminen. Kollegasi holhoavat sinua tai muita, ei ole ketään, jonka kanssa puhua ristiriidoista, ja palautetta ei ole lainkaan.
Sinulla ei tarvitse olla vakavaa epäsuhtaa kaikilla näillä kuudella osa-alueella ollaksesi vaarassa. Itse asiassa epäsuhta yhdelläkin osa-alueella voi saattaa sinut polulle kohti burnoutia.
Itse koin viime vuonna ainakin neljä näistä epätasapainotiloista, mutta tieni burnoutiin alkoi jo kauan ennen sitä.
Tarinani
Neljä vuotta sitten työskentelin ohjelmistoinsinöörinä täällä Denverissä. Olin osa loistavaa tiimiä, nautin työstä, ja se jätti runsaasti tilaa sivuprojekteille ja jonkin verran freelancerina toimimiselle.
Vuoden työskentelyn jälkeen kyseisessä yrityksessä minut ylennettiin tiimini johtajaksi. Yhtäkkiä päivittäiset vastuualueeni olivat hyvin erilaisia. Vietin yhä enemmän aikaa oppimalla asioita, kuten projektinhallintaa, ja yhä vähemmän aikaa omien projektieni parissa.
Pikkuhiljaa – sen verran, etten koskaan huomannut – lakkasin luomasta. Koska se ei auttanut minua urani rakentamisessa, koin, ettei se ollut tärkeää. Lakkasin tekemästä sivuprojekteja, lopetin freelancerina toimimisen, ja sen sijaan käytin kaiken energiani tiimini johtamiseen ja rakentamiseen.
Eteenpäin viime vuoden alkupuolelle, ja olin siirtynyt toiseen yritykseen ja työskentelin tuotepäällikkönä. Tyypillisesti tuotepäällikkönä tehtäväsi on tehdä tiivistä yhteistyötä asiakkaiden kanssa ja ymmärtää heidän tarpeitaan, mutta yrityksen rakenne esti minua tekemästä tätä kunnolla. Työskentelimme sokkona projekteissa, joista oli vain vähän hyötyä asiakkaillemme.
Samoihin aikoihin esimieheni lähti yrityksestä. Yhtäkkiä ilman ohjausta aloin tuntea itseni yhä enemmän irralliseksi. Työni ei ollut enää motivoivaa, ja keskittyminen kävi yhä vaikeammaksi. Tuntui kuin olisin epäonnistunut – kuin minun pitäisi pystyä saamaan asiat toimimaan, mutta jostain syystä en pystynyt.
Yritin kompensoida sitä ainoalla tietämälläni tavalla – työskentelemällä kovemmin – mutta se vain pahensi tilannetta. Muutaman kuukauden aikana muutuin erittäin tuottavasta ja motivoituneesta uupuneeksi ja epäilin jokaista tekemääni päätöstä.
Tilanteesta tuli lopulta niin huono, etten saanut itseäni välittämään työstä ja kamppailin motivaatiosta tehdä mitään. En pystynyt edes kohtaamaan työtovereitani, joten löysin ainoan paikan, jossa pystyin olemaan yksin – hätäportaikon – ja itkin.
Tiesin, että jokin oli syvästi pielessä, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä se oli tai miten korjata se.
Piste, josta ei ole enää paluuta
Vei kauan ennen kuin tajusin, että se, mitä koin, oli työuupumusta.
Tunsin itseni toki väsyneeksi, mutta en ollut ylitöistä. Saavuin toimistolle harvoin ennen kahdeksaa aamulla, ja olin kotona ennen viittä iltapäivällä lähes joka päivä. Työskentelin lahjakkaista ja motivoituneista insinööreistä ja suunnittelijoista koostuvan tiimin kanssa ratkaisten ongelmia, joiden olisi pitänyt olla hauskoja ja haastavia. Viikonloput vietin rentoutuen perheen kanssa.
Minulla ei ollut koskaan enemmän töitä kuin pystyin käsittelemään. Itse asiassa työmääräni ja työolosuhteeni olivat sellaisia, joita useimmat ihmiset pitäisivät ihanteellisina. Täydellinen työ.
Ja siinä piilee ansa.
Kun lukee muiden ihmisten kokemuksista burnoutista, he puhuvat lähes aina sen johtuvan työmäärästä. Pitkät työpäivät, toimistolla vietetyt viikonloput, epärealistiset määräajat, päällekäyvät pomot. Stressi ja ylikuormitus päivittäin.
Kun ajattelin burnoutia, kuvittelin sen juuri näin, mutta tilanteeni ei voisi olla erilaisempi.
En ollut ylikuormitettu, mutta olin koko ajan uupunut. En pystynyt keskittymään työhöni – jopa yksinkertaiset tehtävät, kuten sähköposteihin vastaaminen, tuntuivat monumentaalisilta. Pystyin työskentelemään vain murto-osalla siitä, mihin tiesin pystyväni. Asiat, jotka ennen olivat olleet helppoja, olivat lähes mahdottomia. Minua vaivasi unettomuus ja huomasin unohtavani ateriat. Luovuuteni oli kadonnut – pystyin tuskin edes vastaamaan sähköposteihin, saati sitten suunnittelemaan tuotetta.
Iloiset toiminnot, kuten leikkiminen pikkutyttäreni kanssa, tuntuivat yhtäkkiä velvollisuudelta ja askareelta. Minulla oli huomattavan lyhyt luonne – räksytin läheisille pienimmistäkin ongelmista. Tunsin itseni kyvyttömäksi, ylivoimaiseksi ja loukkuun jääneeksi – ja kun ihmiset huomauttivat, että jokin oli pielessä, se vain kaivoi kuopan vielä syvemmälle.
Ennen kaikkea tunsin itseni heikoksi. Ja häpesin sitä, että tunsin itseni heikoksi. Minusta tuntui, että minun pitäisi pystyä selviytymään ja selvittämään asiat omin voimin. Ja kun en pystynyt, tunsin oloni vielä pahemmaksi.
Kuukausia jatkoin, yritin käsitellä stressiä ja turhautumista, mutta se vain paheni. Ihmiset alkoivat huomata, että jokin oli pielessä, mutta jokainen heidän esittämänsä kysymys, olipa se kuinka hyvää tarkoittava tahansa, sai minut vain tuntemaan itseni entistä häpeällisemmäksi. Yritin ottaa asian puheeksi esimieheni kanssa, esitin jopa muutamia vaihtoehtoja, kuten sen, että voisin tilapäisesti palata neljään päivään viikossa, mutta ainoa vastaus oli, että he tarvitsivat jonkun kokopäiväisen työntekijän.
Ja niin se vain meni, yhä syvemmälle ja syvemmälle, kunnes tuona päivänä rappukäytävässä. Vaimoni suostutteli minut käyttämään kaiken loma-aikani siihen, että yrittäisin selvittää pääni. Päädyin pitämään kaksi viikkoa lomaa, mutta se ei auttanut. Puhuin esimieheni kanssa, hyvästelin muutaman luotettavan tiimin jäsenen, enkä enää koskaan palannut. Se oli yksi vaikeimmista päätöksistä, joita olen koskaan joutunut tekemään.
Kiipeäminen ulos burnoutista
Burnout ei ole jotakin, joka häviää itsestään – toipuminen on yhtä hidasta ja tuskallista kuin se, mikä burnoutin alun perin aiheutti.
Tasapainon palauttaminen kestää kauemmin kuin odotat, mutta opit prosessin aikana paljon itsestäsi ja siitä, mitä todella haluat elämältäsi.
Kun lopetin, meillä oli onneksi säästöjä säästössä, mikä antoi minulle joustavuutta ottaa vapaata latautuakseni. Ajattelin, että kestäisi kuukausi, ehkä kaksi ennen kuin tuntisin olevani taas valmis työskentelemään.
Lopulta en tuntenut oloani normaaliksi kuuteen kuukauteen.
Koko tuon ajan vaimoni ja minä puhuimme tulevaisuudestamme ja siitä, mitä halusimme elämältämme. Suunnittelimme, mitä piti muuttaa, jotta pääsisimme sinne.
Ja pikkuhiljaa aloin tuntea itseni taas omaksi itsekseni. Luovuuteni alkoi palata, työstin joitakin projekteja talon ympärillä ja nautin jälleen tyttäreni seurasta.
Nyt, kun pohjakosketukseni jälkeen on kulunut kohta kaksi vuotta, olen ottanut vastaan todellisen muutoksen elämässäni ja työssäni. Vaimoni ja minä olemme molemmat onnellisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia – hän auttaa uusia vanhempia rakentamaan kestäviä ihmissuhteita valmennuskäytännössään täällä Denverissä, ja minä autan luovia yrittäjiä kasvattamaan merkityksellisiä yrityksiä. Vietämme molemmat enemmän aikaa toistemme ja tyttäremme kanssa, ja stressitasomme on laskenut huomattavasti. Luulen, että olen tasapainoisempi ja ymmärrän enemmän siitä, mistä todella välitän, kuin koskaan aiemmin.
Palautuminen burnoutista
Jos tunnet itsesi loppuun palaneeksi tai tunnistat jotain itsestäsi kokemuksissani, haluaisin jakaa joitain oppitunteja ja strategioita, joita opin toipumiseni aikana. Muista, että kaikki ovat erilaisia – jotkut näistä strategioista saattavat toimia sinulle, kun taas toiset eivät, joten on tärkeää jatkaa eri tekniikoiden kokeilemista, kunnes löydät itsellesi sopivan tasapainon. Jos sinusta tuntuu, että tekemäsi ei auta sinua, älä pelkää kokeilla jotain uutta.
Tunnista, että ongelma on olemassa.
Tiedän, että se kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta minulta kesti kuukausia ennen kuin tajusin, että jokin oli pielessä – kauan sen jälkeen, kun oli jo liian myöhäistä. Joillakin ihmisillä fyysisiä oireita on vaikea olla huomaamatta ja ongelma on aika ilmeinen. Toisilla taas saattaa vaatia hieman aikaa ja itsetutkiskelua löytää syy. MindTools tarjoaa ilmaisen itsetestin, joka auttaa sinua tunnistamaan, oletko vaarassa kärsiä burnoutista.
Jos sinusta tuntuu, että kamppailet, tee kysely tai puhu läheisillesi tuntemuksistasi.
Pysähdy (tai ainakin hidasta vauhtia).
Yritätkö jaksaa voimallasi vain pahentaa asioita. Vaikka irtisanoutuminen työstäsi, kuten minä tein, on varmasti yksi vaihtoehto, se ei ole ainoa vaihtoehto.
Tilan löytäminen toipumiselle edellyttää rajojen asettamista itsesi ja työsi välille.
Keskustele esimiehesi kanssa siitä, että voisit siirtää osan työstäsi tai kokeilla eri projekteja. Kannattaa myös harkita pidemmän tauon pitämistä tai käyttää niin paljon loma-aikaa kuin jaksat (minä käytin omani kokonaan). Jos olet itsenäinen ammatinharjoittaja, mieti, voisitko luopua joksikin aikaa kokonaan tai osittain asiakastyöstäsi, jotta voit hankkia itsellesi hieman liikkumavaraa. Käytä aika siihen, että voit vetäytyä ja pitää kunnon tauon työstä. Vietin paljon aikaa retkeillen, sillä se oli yksi harvoista tavoista, joilla pystyin kunnolla rentoutumaan.
Hae tukea.
Ole rehellinen ystävillesi, perheellesi ja työtovereillesi kamppailustasi. Älä häpeä tuntea itseäsi heikoksi tai kyvyttömäksi. Todennäköisesti huomaat, että muut ovat käsitelleet samoja ongelmia aiemmin ja voivat auttaa sinua. Yritä delegoida mahdollisimman monia asioita, vaikka henkilö, jolle delegoit, ei ehkä tekisikään niitä niin kuin kuvittelet.
Keskity perusasioihin.
Jopa yksinkertaisimmista tehtävistä tulee monumentaalisia ponnisteluja, kun olet palanut loppuun.
Aloita pienestä. Yritä keskittyä syömään säännöllisesti – kunnon aterioita, ei vain välipaloja tai alkoholia. Varmista, että nukut niin paljon kuin mahdollista. Jos sinulla on ongelmia unettomuuden kanssa kuten minulla, unilääkkeet auttavat paljon. Lähde ulos kotoa joka päivä – harrasta liikuntaa, käy museossa tai taidegalleriassa tai vie perhe puistoon.
Varaa aikaa sille, mikä tekee sinut onnelliseksi.
Arvioi uudelleen henkilökohtaiset arvosi ja tavoitteesi.
Burnout tarjoaa piilevän hopeareunuksen. Se voi olla positiivinen muutosvoima, joka antaa sinulle täydellisen tilaisuuden arvioida uudelleen lähes kaiken elämässäsi ja työssäsi. Se on tilaisuus löytää itsesi uudelleen ja tehdä muutoksia, jotka muutoin saattaisivat jäädä huomiotta.
Varaa aikaa miettiä, mitä todella haluat elämässäsi – tavoitteesi, prioriteettisi, toiveesi ja unelmasi. Mieti, mikä antaa sinulle merkitystä työssäsi – ei vain se, minkä mielestäsi pitäisi olla sinulle tärkeää. Mieti, mitä on saattanut puuttua, mikä on alun perin aiheuttanut loppuunpalamisen.
Minulle selvisi muutamia tärkeitä asioita itsestäni. Luova työ on minulle uskomattoman tärkeää, ja olin tietämättäni päästänyt sen laiminlyödyksi muutaman vuoden aikana, jotka johtivat loppuunpalamiseeni. Tajusin myös, että ihmiset, joiden auttamisesta välitän eniten, ovat yksityishenkilöitä ja pieniä yrityksiä, edellisen työnantajani suurasiakkaiden vastakohta. Lopuksi huomasin, että arvostan hallintaa ja joustavuutta enemmän kuin tasaista palkkaa. Työskentely itselleni, vaikka se onkin toisinaan stressaavaa, on tehnyt minusta onnellisimman vuosiin. En olisi koskaan havainnut sitä, jos en olisi käynyt läpi burnoutia.
Ole kärsivällinen.
Et päätynyt burnoutiin yhdessä yössä, ja burnoutin purkaminen voi olla pitkäjänteinen ponnistus, joka vaatii melko rajuja muutoksia. Vaikka olosi olisikin lyhytaikaisesti hyvä, on mahdollista, ettet ole valmis hyppäämään takaisin tai että hyppääminen takaisin samaan rooliin ei ole hyvä idea. Varaudu siihen, että päädyt aivan eri paikkaan kuin missä olet nyt – olipa kyse sitten eri roolista, eri osastosta tai eri urasta.
Burnout oli rankkaa. En koskaan lähtisi sille tielle vapaaehtoisesti, ja toivon, että olisin tiennyt vuosi sitten asioita, jotka tiedän nyt.
Jos olisin tiennyt, asiat olisivat ehkä menneet toisin. Ehkä olisin edelleen jonkun toisen palveluksessa, työssä, joka ei ole antoisaa. Ehkä olisin löytänyt paremman työn. En minä tiedä. Olen kuitenkin varma, että asiat olisivat nyt hyvin erilaiset.
Mutta olisivatko ne paremmat?
Sitä en ole niin varma. Tämän kokemuksen läpikäyminen on opettanut minulle enemmän itsestäni ja siitä, mitä todella arvostan, kuin mikään muu elämässäni. Minusta tuntuu, että olen nyt paremmalla polulla, joka sopii minulle.
Mahdollisesti olet huomannut jotain itsestäsi kokemuksissani. Ehkä et tunne oloasi erityisen ylityöllistetyksi, mutta olet uupunut, turhautunut ja apaattinen. Ehkä sinulla on vaikeuksia selviytyä yksinkertaisista tehtävistä tai et nauti elämäsi hauskoista asioista.
Mahdollisesti sinäkin alat kamppailemaan loppuunpalamisen kanssa.
Keskustele siitä perheesi ja työtovereidesi kanssa. Ota vähän vapaata ja todella kytkeydy pois päältä. Tunnista, että ongelma on olemassa, ja mieti, mikä sen aiheutti. Etsi keinoja, joilla saat yhteyden itseesi uudelleen, ja tee suunnitelma sen korjaamiseksi lopullisesti.
Olen voittanut burnoutin ja tiedän, että sinäkin pystyt siihen.