Takimmainen ristiside
Vammojen yleisiä syitä ovat suorat iskut taivutettuun polveen, kuten polven osuminen kojelautaan auto-onnettomuudessa tai kova putoaminen polven päälle, jolloin molemmissa tapauksissa sääriluu siirtyy reisiluun takaosaan nähden.
Takimmaisen ristisiteen vamman lisätesti on takimmainen notkahduskoe (posterior sag-test), jossa ei käytetä aktiivista voimaa, toisin kuin laatikkotestissä. Sen sijaan henkilö makaa selinmakuulla ja toinen henkilö pitää jalasta kiinni siten, että lonkka on taivutettu 90 asteeseen ja polvi 90 asteeseen. Tärkein parametri tässä testissä on step-off, joka on lyhin etäisyys reisiluun ja hypoteettisen viivan välillä, joka sivuaa sääriluun pintaa sääriluun tuberositeetista ylöspäin. Normaalisti step-off on noin 1 cm, mutta se on pienentynyt (aste I) tai jopa puuttuu (aste II) tai on käänteinen (aste III) takimmaisen ristisiteen vammoissa. Posterior drawer -testi on yksi lääkäreiden ja fysioterapeuttien käyttämistä testeistä PCL-vamman havaitsemiseksi. Potilaat, joilla epäillään olevan takimmaisen ristisiteen vamma, on aina arvioitava muiden polvivammojen varalta, joita esiintyy usein yhdessä PCL-vammojen kanssa. Näitä ovat rusto-/meniskivammat, luun ruhjeet, ACL-repeämät, murtumat, posterolateraaliset vammat ja kollateraalisten nivelsiteiden vammat.
Lääkärit luokittelevat PCL-vamman neljään eri luokka-asteeseen:
Luokka I, PCL:ssä on lievä repeämä. Luokka II, PCL-nivelside on revennyt minimaalisesti ja siitä tulee löysä. Luokka III, PCL on revennyt kokonaan ja polvi voidaan nyt luokitella epävakaaksi. Luokka IV, nivelside on vaurioitunut yhdessä toisen polvessa olevan nivelsiteen (esim. ACL) kanssa.
Näillä PCL-vammojen asteilla tällaisiin vammoihin on saatavilla erilaisia hoitoja.
MechanismEdit
Tässä asennossa PCL:n tehtävänä on estää sääriluun liikkuminen posterioriseen suuntaan ja estää patellan kallistuminen tai siirtyminen. Molempien osien vastaava löysyys tekee kuitenkin PCL:stä alttiin vammoille hyperfleksiossa, hyperextensiossa ja mekanismissa, joka tunnetaan nimellä dashboard-vamma. Koska nivelsiteet ovat viskoelastisia, ne pystyvät käsittelemään suurempia rasituksia vain, kun kuormitusta lisätään hitaasti. Kun hyperfleksio ja hyperextensio tapahtuvat äkillisesti yhdessä tämän viskoelastisen käyttäytymisen kanssa, PCL deformoituu tai repeää. Kolmannessa ja yleisimmässä mekanismissa, joka on kojelautavammamekanismi, polveen kohdistuu isku polven taivutuksen aikana taaksepäin kohti sääriluun yläpuolella olevaa tilaa. Nämä mekanismit ilmenevät sääriluun liiallisessa ulkorotaatiossa ja kaatumisten yhteydessä, jotka aiheuttavat sääriluun ojennuksen ja adduktion yhdistelmän, jota kutsutaan varus-ekstensiorasitukseksi, tai jotka tapahtuvat polven ollessa taivutettuna.
HoitoEdit
PCL:n on mahdollista parantua itsestään. Vaikka PCL ei paranisikaan normaalisti, on harvinaista, että leikkausta tarvitaan. Hoitona on yleensä fysioterapia polven ympärillä olevien lihasten vahvistamiseksi; yleensä ne antavat riittävän stabiliteetin myös ilman toimivaa PCL:ää. Nivelsiteen rekonstruktiota tarvitaan vain, jos oireet jatkuvat myöhemmin tai jos polvessa on muita vammoja (esim. posterolateraalinen kulmavamma). Nivelsiteen rekonstruktiossa repeytynyt PCL korvataan uudella nivelsiteellä, joka on tavallisesti siirre, joka on otettu hamstring- tai akillesjänteestä isännän ruumiista. Artroskoopin avulla voidaan arvioida koko polvinivel, mukaan lukien polvilumpio (patella), rustopinnat, meniski, nivelsiteet (ACL & PCL) ja nivelkalvo. Sitten uusi nivelside kiinnitetään reiden ja säären luuhun ruuveilla, jotka pitävät sen paikallaan. Takimmaisen ristisiteen korjausleikkaus on kiistanalainen sen sijoittelun ja teknisen vaikeuden vuoksi.
PCL voi parantua itsestään ilman leikkausta, kun kyseessä on I tai II asteen vamma. Näihin luokkiin diagnosoitujen PCL-vammojen toipumisaikaa voidaan lyhentää tekemällä tiettyjä kuntouttavia harjoituksia. Fernandez ja Pugh(2012) havaitsivat, että PCL-luokan II diagnoosin jälkeen 8 viikkoa kestänyt multimodaalinen hoito, joka koostui kiropraktisesta lannerangan manipulaatiosta, fysioterapiasta ja eksentristä lihassupistusta korostavan harjoitusohjelman toteuttamisesta (keuhkojumppia, yhden jalan kyykkyjä ja vartalon stabilointia), osoittautui tehokkaaksi tavaksi toipua PCL-vammasta. Luokkien III ja IV kohdalla suositellaan operatiivista leikkausta tai se on yleensä tarpeen. Siirteet ovat menetelmä, kun käsitellään PCL-vammoja, jotka vaativat operatiivista leikkausta. Siirteiden osalta on olemassa erilaisia menetelmiä, kuten tibial inlay tai tunnelimenetelmä.